Debriefing koriksessa ja töissä

Jokaisen korispelin jälkeen, jo vuosien ajan, olen kysynyt pojiltani saman kysymyksen: “Kerro ,miten peli meni?” Nyt kun Roope pelaa ammattilaisena, tämä rutiini ei ole onneksi kadonnut mihinkään, ja soitamme jokaisen pelin jälkeen.

Käymme pelin läpi ja hän saa purkaa, mitä on päällimmäisenä mielessä ja tunteissa. Minä jatkan ja pyrin olemaan rauhallinen, objektiivinen ja rehellinen – ei katteettomia kehuja eikä tarpeetonta kriitiikkiä.

Tavoitteena on auttaa häntä reflektoimaan, purkamaan tunteensa ja näkemään kehityskohdat sekä onnistumiset turvallisessa ympäristössä. Ikään kuin nopeasti käynnistetään henkinen palautuminen.

Sama debriefing-mentaliteetti kulkee mukanani myös työelämässä. Jokaisen workshopin, myyntitapaamisen tai tulosten esittelyn jälkeen pysähdyn reflektoimaan. Käyn mielessäni läpi tilanteen: mikä meni hyvin, missä voisin parantaa, miltä tilanne tuntui, ja minkälainen tunnetila jäi toiselle?

Debriefing ei ole pelkkää virheiden kaivelua tai onnistumisten juhlistamista. Se on ennen kaikkea mahdollisuus oppia, kehittää prosessia, parantaa asiakaskokemusta, lisätä toivottuja tunnetiloja ja ylipäänsä kehittyä. Se on hetki, jossa voi käydä tilanteen läpi rehellisesti ja rakentavasti – ilman pelkoa arvostelusta tai paineita täydellisyydestä.

Mietin usein toiminko näin vain, koska olen itse entinen maajoukkuepelaaja? Onko tämä vain urheilijan mentaliteettia?

Miten sinä hyödynnät debriefingiä, retrospektiiviä tai reflektointia omassa työssäsi? Olisi mahtavaa kuulla, miten sinä lähestyt sitä, sillä olen oman mielen vanki ja omien toimintamallien renki.

Roope Italian parketeilla. Kuva: Donato Volpe